Opiskelijoiden hyvinvointi ja sen edistäminen on tärkeä tavoite, jota tukee ja velvoittaa opetussuunnitelmatyö sekä lukioissa että ammatillisissa oppilaitoksissa. Hyvinvointi ei kytkeydy pelkästään opiskelukykyyn, jaksamiseen ja tulevaan työkykyyn, vaan myös elämänlaatuun ja -mielekkyyteen.

Hyvinvoiva opiskelija on todennäköisemmin tyytyväinen elämäänsä ja selviytyy joustavammin aikuiseksi kasvamisen elämänvaiheesta kuin opiskelija, jolla on haasteita hyvinvoinnissaan. Terveelliset elämäntavat, kuten liikunta ja fyysinen aktiivisuus, luovat hyvinvoinnille tärkeän kivijalan, mutta yksinään ne eivät kuitenkaan riitä. Hyvinvointi on monen tekijän summa, jossa on aina yksilöllisiä painotuksia ja vivahteita. Usein on kysymys tasapainosta ja siitä, miten hyvinvoinnin taitoja opetetaan, opitaan ja omaksutaan osaksi omaa elämää. 

Liikkuva opiskelu -ohjelmassa haastateltiin keväällä 2020 lukiossa ja ammattiin opiskelevia nuoria (N=8) hyvinvointiin, jaksamiseen ja liikkumiseen liittyvistä teemoista. Haastateltavat olivat iältään 16–18-vuotiaita. Opiskelijoiden mukaan omaan hyvinvointiin vaikuttivat erityisesti läheiset ihmissuhteet, kuten perhe ja kaverit ja liikunta. Lisäksi hyvinvointiin vaikuttivat myönteisesti terveellinen ravinto, riittävän uni, opiskelu ja tulevaisuuden suunnittelu. Yksittäisissä vastauksissa nousi esiin myös luonto ja muut harrastukset kuten yhdistystoimintaan osallistuminen. Muutamalla opiskelijalla hyvinvointia heikensi perussairaus ja terveysongelmat, ristiriidat ihmissuhteissa sekä liiallinen stressin kokemus. (Kangasniemi & Rajala 2021.) Tutkimuksen tulos vahvistaa näkemystä siitä, että hyvinvointi on kokonaisuus, jossa on ulottuvuuksia niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin terveyteen. Sosiaalisista suhteista ja liikunnasta huolehtiminen näyttävät antavan nuorelle hyvän kivijalan, joka heijastuu todennäköisesti hyvänä jaksamisena suhteessa muuhun opintoihin, mielen hyvinvointiin ja muuhun terveyskäyttäytymiseen. 

Puheeksi ottaminen on vaikeaa

Toisen ihmisen hyvinvointiin ja elämäntapoihin vaikuttaminen tai puuttuminen on kuitenkin vaikeaa. Ylhäältä alaspäin neuvominen voidaan kokea tunkeilevana tai arvostelevana. Käyttäytymisen muutokseen tähtäävissä toimenpiteissä on keskeistä opiskelijan oman motivaation herättäminen, tukeminen ja innostaminen, joka ei synny ulkoapäin käskemällä tai ohjaamalla. On tärkeää, että opiskelijoiden oma ääni, tarpeet ja toiveet tulevat kuulluksi. Nämä toiveet ovat tulleet esiin myös opiskelijoiden taholta. 

Opiskelijat toivovat aikuisilta kannustamista, kuuntelua ja ymmärrystä sekä yksilöllistä kohtelua ja hyväksyntää. Tämä asettaa opettajille ja muille ammattilaisille vaateita hyvän kohtaamisen ja vuorovaikutustaitojen hallintaan sekä psykologista pelisilmää, jossa osataan matalalla kynnyksellä ja helposti lähestyttävällä tavalla ottaa hyvinvointia puheeksi. Usein kuitenkin riittää, että joku on kiinnostunut ja välittää. Se saattaa olla ratkaiseva askel kohti parempaa hyvinvointia ja muutosta.  
 
Tämä materiaali on syntynyt vastineeksi myös tarpeisin, jota oppilaitoksen henkilöstö ja ammattilaiset ovat kaivanneet vähemmän liikkuvien ja huonosti jaksavien opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Keskeinen kysymys vähän liikkuvien ja huonosti jaksavien opiskelijoiden osalta lienee se, miten nostaa hyvinvointi puheeksi ja kuinka löytää kipinä itsensä huolehtimiseen ilman syyllistämistä tai arvostelun kohteeksi joutumista. Oppilaitoksen henkilöstöllä ja ammattilaisilla tarkoitetaan tässä materiaalissa kaikkia oppilaitoksessa työskenteleviä aikuisia, joita ovat opettajat, opiskeluhuollon ammattilaiset, kuten psykologi, terveydenhoitaja, kuraattori ja muu henkilöstö. Materiaali tukee hyvin myös lukion uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen hyvinvointitaitojen tavoitteita ja ammatillisen puolen tutkinnon vaatimuksia. 

Materiaali keskittyy erityisesti hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen sekä opiskelijoiden motivaation tukemiseen. Materiaalin toivotaan antavan eväitä matalan kynnyksen lähestymiseksi, ikään kuin ensimmäiseksi askeleeksi opiskelijan hyvinvoinnin edistämiseksi, joita jokainen oppilaitoksen työntekijä voi omassa työssään soveltaa. Mitä kuuluu-kysymyksen esittäminen, opiskelijan kohtaaminen ja kuunteleminen on mahdollista niin opettajan kuin oppilaitoksen vahtimestarin työssä.  
 
Materiaali ohjautuu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin käsitteeseen, arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan sekä positiivisen psykologiaan. Materiaalissa hyödynnetään saatavilla olevaa tieteellistä tutkimustietoa ja -näyttöä sekä käytännön hyväksi havaittuja kokemuksia oppilaitosten, opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Materiaali soveltuu sekä nuoren että aikuisopiskelijan kohtaamiseen. 

 
Hyvinvoinnin polulla eteenpäin – kun omat resurssit eivät riitä 

Yhdessä asioista keskusteleminen ja asian ääreen pysähtyminen voi parhaimmillaan jo suunnata opiskelijan käyttäytymistä hyvinvointia edistäväksi. Joskus tulee eteen tilanteita, ettei omat resurssit riitä auttamaan opiskelijaa eteenpäin. Tällöin on hyvä olla tietoinen, kenen ammattilaisen luo voi opiskelijan ohjata keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista. Opiskelijan hyvinvointia edistävän toiminnan tukena on ensisijaisesti oppilaitoksen opiskelijahuoltolailla säädetyn opiskeluhuollon tarjoamat palvelut. Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisöissä. Opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista oppilaitoksessa vastaa oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä. (Perälä ym. 2015). 

Opiskelijahuollon tarjoamien palvelujen lisäksi toisen asteen oppilaitokset ovat viime vuosien aikana yhä enenevässä määrin kehittäneet erilaisia tapoja tukea opiskelijan hyvinvointia ja viihtyvyyttä opiskelupäivän aikana. Oppitunneilla on ollut taukojumppaa katkaisemaan pitkäkestoista istumista, hyvinvointiteemaisia tapahtumia on järjestetty, oppilaitosten aulatiloihin on hankittu harrastevälineitä, hiljaisia tiloja on järjestetty opiskelijoille   rentoutumiseen ja oppilaitosten liikuntatiloja on avattu omaehtoisen liikunnan harrastamiseen (Moilanen & Vehviläinen 2019). Vertaistukitoimintaan on koulutettu liikunta- ja harrastetutoreita (Turunen ym. 2020). Parhaillaan on myös käynnissä hyvinvointitutor- koulutuksen kehittäminen opiskelijoiden jaksamisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi (Kangasniemi 2021). Yhteisöllisen tuen lisäksi opiskelijoille on tarjottu yksilöllistä liikunta- ja hyvinvointineuvontaan (Siekkinen ym. 2020). Paikallisten liikunta- ja urheiluseurojen ja liikuntapalveluja tuottavien yritysten kanssa on oppilaitokset myös tehneet yhteistyötä tarjoamalla opiskelijoille harrastustoimintaa ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia liikuntalajeja.   

Tietoiseksi tukitoimista

Tärkeintä on, että oppilaitoksissa ollaan tietoisia, mitä hyvinvoinnin tukitoimia nuorille on tarjolla oppilaitoksessa tai sen ulkopuolella. Tiedon kokoamiseen ja siitä tiedottamiseen kannattaa käyttää resursseja. Hyvinvoinnin vuosikellon kokoaminen on yksi tapa visualisoida ja viestittää tukitoiminnoista. On myös oleellista, että oppilaitoksen tarjoamat toiminnot ovat opiskelijoita kiinnostavia. Tämän vuoksi on tärkeää kuulla opiskelijoiden toivomuksia ja osallistaa opiskelijoita mahdollisuuksien mukaan niin suunnitteluun, toteutukseen kuin toiminnan säännölliseen arviointiin. Toiminnoissa on tärkeää huomioida opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat ja tarpeet. 

Myönteiset kokemukset erilaisista hyvinvointia tukevista toiminnoista, opiskelijan kannustaminen ja kehuminen pienistäkin hyvinvointia tukevista teoista luo hyvän lähtökohdan omaehtoiselle terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle sekä hyvälle arjelle.    

Materiaalin myötä toivomme teille hyvät lukijat antoisia lukuhetkiä ja pieniä oivalluksen hetkiä arkeenne ja elämäänne.  
 
Lempeitä kohtaamisia toivottaen, 
 
Anu Kangasniemi ja Kirsti Siekkinen 

 

Lähteet:

Kangasniemi & Rajala. 2021. Toisen asteen opiskelijoiden kokemukset hyvinvoinnista ja liikunnan merkityksestä jaksamiseen. Likes.

Kangasniemi, A. 2021. Hyvinvointitutor-koulutus – Hyvinvointia vertaistoiminnan avulla. Kouluttajan käsikirja. Likes, tutkimuskeskus. Julkaisematon aineisto. 

Moilanen, N. & Vehviläinen, H. (toim.) 2019. Aktiivisuutta ja opiskelukykyä. Liikkuva opiskelu -kokeiluhankkeiden toteutus vuosina 2017–2019. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 373. Jyväskylä: Likes-tutkimuskeskus. 

Perälä, M-L., Hietanen-Peltola M., Halme, N., Kanste, O., Pelkonen, M., Huurre, T., Pihkala, J. & Heiliö, P-L. 2015. Moninainen opiskleuhuolto ja sen johtaminen. Opas 36/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Siekkinen K., Turunen M. & Vehviläinen H. 2020. ”Ikinä aiemmin liikunta ei ole tuntunut näin kivalta!” Selvitys liikunta- ja hyvinvointineuvonnasta Liikkuva opiskelu -hankkeissa. Likes. 

Turunen Marianne, Kämppi Katariina, Inkinen Virpi & Laine Kaarlo. 2020. Liikuntatutorit opiskelijoiden vertaisliikuttajina. Selvitys liikuntatutor-toiminnasta Liikkuva opiskelu -hankkeissa. Likes. 

LIIKKUVA OPISKELU -OHJELMA ON OSA LIIKKUVAT-KOKONAISUUTTA

Liikkuva opiskelu -ohjelma on yksi valtakunnallisista liikunnan edistämisohjelmista eli kuuluu Liikkuvat-kokonaisuuteen. Kokonaisuudessa edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä. Kokonaisuuteen kuuluvat Liikkuva perhe, Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu, Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja-ohjelmat.

Liikkuva opiskelu -ohjelman strategisesta johtamisesta vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus. Ohjelmaa koordinoi Likes Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Copyright 2018 © LIKES. All Rights Reserved
FIN | SWE